D.I.Y. Didgeridoo

Didgeridoo on yleensä sylinterin tai kartion muotoinen putki, jolla on pituutta 1-2 metriä. Yleisin pituus on lähellä 1,5 metriä. Yleistäen sävelkorkeus on sitä matalampi mitä pidempi soitin

Didgeridoon iästä ei ole olemassa tarkkaa tietoa, mutta yleisen käsityksen mukaan se on maailman vanhin puhallinsoitin. Arkeologiset luolamaalausten tutkimukset Pohjois-Australiassa osoittavat, että Kakadun alueen aboriginaalit ovat käyttäneet didgeridoota 1 500 vuoden ajan. Nykyisin didgeridoot valmistetaan yleensä puusta, mutta luolamaalausten perusteella on arveltu varhaisimpien soitinten olleen bambua. (Wikipedia)

Alunperin didgeridoo on siis valmistettu bambusta tai eukalyptuspuusta, jonka termiitit ovat kovertaneet ontoksi. Aidot didgeridoot tulevat Pohjois-Australiasta aborginaalien valmistamana. He käyttävät runsaasti aikaa etsiessään oikeanlaisia puita, joissa on sopivaksi koverrettu sisus.

Suomalaisesta luonnosta ei löydy valmiiksi koverrettuja kovia puulajeja, joten valmistaminen on aloitettava toisella tavalla. Didgeridoo voidaan valmistaa myös muista materiaaleista kuin puu mm.muoviputkia ja kovetettua nahkaa on sovellettu toimimaan didgeridoo-periaatteella.

Itse kuitenkin valitsin materiaaliksi koivun. Oikean kokoisen rungon sain Posiolta, opiskelutoverini toimesta. Kiitos Tuija.

Runko tuotiin kuivumaan jo vuotta aikaisemmin ennen työstön aloittamista, koska puun tulisi olla mahdollisimman kuiva. Kostea puu elää ja muuttaa muotoaan sitä työstettäessä, joten se hankaloittaa monia työvaiheita didgeridoota valmistettaessa.

Kuivumista nopeuttaakseen runko kannattaa kuitenkin poistaa kaarnasta jo alkuvaiheessa. Itse en tätä tehnyt ja sain todeta rungon olevan vielä hieman kostea kun lähdin sitä työstämään. Kuitenkin kosteutta oli sen verran vähän, että luotin rungon pitävän muotonsa. Hieman elämistä puussa tapahtui, mutta sen verran vähän, että sain soittimen toimimaan hyvin ja näyttämään toivotulta. 

Toisen didgeridoon valmistin hyvin kuivasta tervalepästä, jolloin liitoskohdista tuli vielä näkymättömämmät.

Ensimmäinen vaihe siis on poistaa rungosta kaarna. Kuorintarauta on tähän tarkoitukseen oiva työkalu. Vedot kannattaa pitää pitkinä, jolloin lopputuloksesta saa siistin.

Seuraavaksi merkitsin halkaisulinjan. Halkaisu tapahtui vannesahalla, kiiloja apuna käyttäen. Kiilojen käyttö varmistaa ettei saha jumiudu keskelle puuta.

Kahtia halkaistu runko ja vasemmalla apukiilat.

Jätin halkaisun jälkeen rungon hetkeksi kuivumaan putkipuristimia hyväksi käyttäen, jotta mahdollinen eläminen pysyisi aisoissa.

Seuraava työvaihe oli rungon kovertaminen ontoksi. Aloitin merkkaamalla työstöalueen. Koveramisen voi suorittaa, joko täysin koneettomasti talttaa ja kuminuijaa käyttäen tai koneellisesti. Koska koululta löytyi rälläkkä ja siihen jyrsivä tervä tein alustavan koverruksen koneellisesti.

Rälläkkä ja jyrsivä pää helpottavat koverruksessa ajallisesti huomattavasti. Kuitenkin niillä saadaan vasta alustava koverrus tehtyä ja viimeistely tapahtuu koneettomasti.

Taltalla saa koverrettua puun haluttuun muotoon.

Viimeitely hiomapaperilla.

Koska koivu on pehmeämpää kuin eukalyptus tai bambu, tarvitsee se kovikeaineen. Ääniaallot "imeytyvät" muuten huokoiseen puuhun ja soitin ei soi halutulla tavalla. Epoksihartsi on yleisesti käytetty modernissa didgeridoon valmistuksessa, myös epoksilakka toimii.

Kun sisus on koverrettu ja kovetettu, voidaan puolikkaat liimata takaisin yhteen. Putkipuristimet ovat mitä parhain apuvälinen ja liimana toimii puuliima.

Liiman kuivuttua paikkasin vielä liimauksen puupuru-liima seoksella. Koivu oli elänyt sen verran työstövaiheessa, että pientä epätasaisuutta syntyi liimauksen yhteydessä. Tämän työvaiheen jätin välistä täysin kuivaa leppää työstäessäni, koska liitoskohdasta tuli heti liittävän liimauksen jälkeen tasainen.

Pintapuolen työstö, kuorintaa lukuunottamatta, kannattaa jättää kokonaan liimauksen jälkeen. Suuosia lukuunottamatta käytin ainoastaan hiomapapereita ja nauhahiomakonetta apunani. Suuosissa muotoa työstin hionnan lisäksi puukolla. Hioin pinnan karheammasta hienompaan hiomapaperiin ja 1000paperin jälkeen kostutin pinnan vielä kostealla pyyhkeellä, jotta viimeisimmätkin syyt nousivat pystyyn, ja sain hiottua pinnan entistä sileämmäksi.

Didgeridoo valmiissa muodossa.

Olin päättänyt maalata didgeridoon aborginaalien maalaustaidetta mukaillen öljyväreillä. Käsittelin pinnan aluksi pellavaöljyllä, koska maalauksen lisäksi halusin jättää puun omaa kuviota taustalle ja pellavaöljy toi pinnan kuviot kauniisti esiin ja se toimii hyvin myös öljymaalin kanssa.

Annoin pellavaöljyn kuivua kaksi viikkoa ennen kuin jatkoin sen työstöä.

Maalas alkoi sapluunoiden valmistuksella ja niiden hahmottelemisella paikoilleen runkoon.

Maalausta ei voinut kerralla työstää valmiiksi, koska öljymaalit kuivuvat hitaasti  ja sotkevat helposti. Työstin maalausta neljässä eri otteessa ja annoin työstökertojen välissä olla ainakin kolme päivää väliä.

Maalauksen tultua valmiiksi laitoin suuosan reunoille mehiläisvahaa, jotta aukosta, johon puhalletaan, tulee tiiviimpi.

Koivu-didgeridoo, jonka valmistin, on lopullisissa mitoissaan 150cm pitkä, ulkoympärysmitoiltaan 5-10cm halkaisija ja sisäympärysmitoiltaan 3-8 cm halkaisija.