Värttinä

Värttinä on kehräämiseen käytettävä työkalu, jonka käytön uskotaan alkaneen jo 3000vuotta ennen ajanlaskua. Värttinällä kehrätään kuituja (villaa, kasvikuituja jne.) langaksi kiertoliikkeen avulla. Jos värttinää pyöritetään myötäpäivään syntyy z-kierteistä lankaa, jos vastapäivään tulokseksi saadaan s-kierteistä lankaa. Kiertosuunta tulee tietää kun lankaa kerrataan esimerkiksi kaksi- tai kolmesäikeiseksi. 
Suoraan kuidusta saatu lanka on yksi säikeistä eli esilankaa, joka saadaan vahvemmaksi kehräämällä se yhteen toisen esilangan kanssa eli kertaamalla (näin syntyy kaksisäikeistä lankaa) .

Värttinä on yksinkertainen työkalu, joka on helppo valmistaa itse veistämällä se esimerkiksi tuoreesta koivusta. Alla tuleva veisto-ohje on turkkilaiseen värttinään, joka poikkeaa "perusvärttinästä" kehrän mallin takia. Turkkilaisessa värttinässä kehrä koostuu kahdesta osasta, jotka yhdistyvät varressa, kun taas perusvärttinässä kehräosa on yksiosainen, usein ympyrän muotoinen paino. Paino on joko varren alaosassa (alapainoinen värttinä) tai yläosassa (yläpainoinen värttinä), eri painoilla saadaan kehrättyä eri paksuuksia lankaa.

Muistiinpanoja värttinän veistosta. 

Rungon pituus 30cm (kehrä asettuu runkoon niin että yläpuolelle runko tulee n.20cm, alapuolelle n.10cm). Kehrän siivet ovat päästä päähän n.17cm ja yläpuolelle asettuvaan siipipuuhun veistetään lukkolovi, jotta se istuu tukevasti alempaan siipipuuhun. Myös varren ja kehrän tulee lukittua toisiinsa, jotta kehrääminen onnistuu.

Tuoretta puuta käsitellessä on hyvä antaa puun kuivua välillä ennen kuin työ viimeistellään, kuivuessa puu muuttaa hieman muotoaan ja esimerkiksi osien liitoskohdat saattaa joutua työstämään uudelleen kun kuivuminen on loppunut ja ohueksi ja suoraksi vuoltu tuorerunko sattaakin olla mutkalla.

Värttinä valmiina.

Vasemmalla osat erillään ja viimeistelyyn käytetty veistopuukko. Oikealla osat yhdistettynä.

Värttinällä siis kehrätään kuituja langaksi. 

Seuraavassa esimerkissä olen käyttänyt suomenlampaan villaa. Suomenlampaan villa poikkeaa esimerkiksi ahvenanmaanlampaan (saaristolampaan) villasta siten ettei sillä ole erillistä alus- ja päällysvillaa. Erittelemällä ahvenanmaanlampaan villasta päällysvilla ja alusvilla saadaan kahta eri käyttöihin soveltuvaa villaa. Päällysvilla on pidempi kuituista, vettä hylkivämpää ja vahvempaa, alusvilla lämpimämpää.

Kuvassa ylhäällä keskellä on raakavillaa jota ei ole käsitelty mitenkään kerimisen jälkeen. Sen alapuolella on karstat, joihin olen asettanut villatapuleita (villakiharoita). Tapulit kammataan karstoilla auki ja kuidut pyritään saamaan yksisuuntaisiksi.

Vasemmalla puolella karstattua raakavillaa.

Oikealla puolella värttinä.

Villaa voidaan työstää kehruukuntoon myös mm.villakammoilla, karstamyllyllä tai ihan pelkkiä sormia käyttämällä.

Kehrään värttinällä z-kierteistä lankaa (värttinä pyörii myötäpäivää).

Samalla kun värttinä pyörii ja minulla on karstattua villaa kädessä (älä purista villaa liikaa, muista hento ja hellä ote :)) vedän villasta kuituja ja päästän kuidut kiertymään. Kierrettä ei tule päästää liian pitkälle kuituihin jotka ovat kädessäsi vaan sormilla ohjaamalla kierre päästetään vain niin pitkälle että vain halutut ja venytetyt kuidut kiertyvät. Kun lankaa on saatu niin pitkälti ettei värttinä enää kykene pyörimään, tai villa kädestä on loppu, kerätään kehrätty villa värttinään. Turkkilaisessa värttinässä se saadaan pujoteltua kehrään, mutta perusvärttinässä se kieritettän vain rungon ympärille.

Täysi värttinä. 

Minun turkkilaiseen värttinääni mahtuu n.75metriä lankaa.

Lanka puretaan värttinästä vyyhdeille. 

Vyyhdit pestään kädenlämpöisessä vedessä, johon on lisätty _muutama_ tippa saippuaa (astianpesuaine toimii), näin villoista saadaan poistettua rasvaisuutta. Kuivuminen tulee suorittaa painojen avulla, jotta langan kierteisyys tasaantuu.

Nyt lanka on siis valmista esilankaa.

Puumuki - tekemällä oppii

Ohjeet puumukin työstöön perinteisiä puutyötekniikoita käyttäen.

Työkalut:
Saha, puukaira, puukko, veistopuukko, muutama erikokoinen taltta, puunuija, japanilainen saha, suuntaispiirrin, lyijykynä ja puristimia.

Veistettävä puu on tuoretta koivua ja pohjan liitoksessa käytetään hyväksi puun kuivumisprosessia. Pohjapuu työstetään jo kuivuneesta koivusta ja mukin runko tulee vuolla vielä märästä puusta.  Runkopuun on tarkoitus kutistua kuivuessaan ja tätä käytetään yhtenä työvaiheena. Pohja istutetaan paikalleen ennen kuivumista ja tiivistyy paikoilleen rungon kuivuessa.
Tällä tekniikalla voidaan mukista saada vedenpitävä.

Suunnitelma. 

Aluksi on hyvä hieman edes hahmoitella paperille minkä kokoista mukia ollaan haluamassa.

Aloituspala.
Osa koivun rungosta, jossa oksa kasvaa halutulla tavalla ja rungon ympärysmitta on lähellä toivottua mittaa.

 Tässä kohtaa kannattaa myös haluttu pohjapala valita ja aloittaa työstö, jotta sen kuivumisprosessi saadaan heti aluille. Pohjapala tulee vuolla niin että puun syyt tulevat vaakasuuntaan - tämä edesauttaa mukin vedenpitävyyttä käytössä. Työkaluna pohjan alkutyöstöön käytin japanin sahaa.

Puukairan käyttö.

Mukin runkoon tehdään läpi menevä reikä isoa puukairaa käyttäen.

Reijän työstöä jatketaan isolla taltalla ja puunuijalla. Työstäessä runko kannattaa kiinnittää puristimilla pöytään, jotta talttaaminen sujuu helpommin (ja turvallisemmin).

Runko ja pohja.

Pohjasta tein n.0,5cm paksuisen (kuvassa oleva pohja on vielä paksumpi, halkaisin kyseisen palan puoliksi, jotta sain varapalan ja pohjan paksuudesta tuli haluttu).

Suuntaispiirrin.

Piirtimellä saa helposti piirrettyä puuhun tulevan uran paikan, piirtimen jälki kannattaa kuitenkin vielä vahvistaa lyijykynällä ennen työstön aloitusta. 

Uraa työstin pikkutaltalla ja puukolla. Uraa tehtäessä on tärkeä ottaa huomioon puun kuivuminen, jos ura jää liian pieneksi on halkeamisriski suuri (tästä lisää myöhemmin) tai jos urasta tulee liian suuri on mukin vedenpitävyys epätodennäköistä. Toki pohjan koko vaikuttaa myös riskien toteutumiseen. Eli uran ja pohjan on oltava toisilleen täydelliset, jotta mukista saadaan vettäpitävä.

Pohjan istutus.

Pohjan tulisi napsahtaa paikoilleen uraan, mut ei liian tiukasti. 

Nyt on tärkeää, että pohjapala on jo valmiiksi kuivaa ja runkopala edelleen märkä (runkoa tulee säilyttää mielellään vesiastiassa tähän vaiheeseen asti). Tuleva kuivatus kannattaa tehdä hitaasti. Kuivumispaikkana on hyvä käyttää esimerkiksi muovikassia, jota ei kuitenkaan ole suljettu ilmatiiviiksi. 

Oppia koko ikä.

Minun pohjani ja rungon ura olivat toisilleen liikaa. Viikon kuivumisen jälkeen paine kävi kestämättömäksi ja runko halkesi. Halkeaminen ei kuitenkaan rikkonut mukia täysin, joten nyt toivonkin ettei halkeaminen jatku (3päivää halkeamisesta ja ainakaan vielä muki ei ole räjähtänyt enempää). Mukin käyttö tuleekin olemaan kynätelineenä tai kuivakukka vaasina - tai ainakin muistutuksena siitä kuinka aliarvioin kuivumisprosentin ja ensikerralla tiedän paremmin.

Näin kävi, koska pohjani oli liian suuri (ja urani olisi saanut olla syvempi). En luottanut kutistumiseen tarpeeksi.

Valmis työ.

Makramee, ystävännauha

Kuvio tuli minulle vastaan Thaimaassa, sain ystävältäni lahjaksi makramee-rannekorun, jotta voisin purkaa sen ja oppia itse miten kuvio syntyy. Nyt jaan oppini, jottei kaikkien tarvitse purkaa ystävänkorujaan.

Valmis koru.

Lankojen aloitus järjestys.

1.Solmuna käytetään kahta silmusolmua ja oikealle mennessä solmu aloitetaan ali sydänlangan ja vasemmalle kuljetaan yli sydänlangan (itse käytän solmiessa aina solmua tekevänä kätenä sitä kättä kumpaan suuntaan olen menossa ja solun oikea suunta tulee itsestään).

2.Lankojen solmiminen aloitetaan toisiksi uloimmista langoista (tässä kuvassa uloimmat punaiset sidotaan uloimpiin keltaisiin). Seuraavana sidotaan toiset punaiset sekä keltaiseen että jo solmineeseen punaiseen lankaan. Seuraavana keltainen solmitaan keltaiseen ja molempiin punaisiin lankoihin ja ensimmäinen vihreä solmitaan keltaisiin ja punaisiin lankoihin. Toinen vihreä solmitaan samoin kuin ensimmäinen vihreä. HUOM! Vihreät eivät _koskaan_ sekaannu toisiinsa!

3.Keskellä olevat keltaiset solmitaan ensin toistensa kanssa (tässä ei ole väliä kummalla langalla aloitetaan solmiminen) ja solmitaan sitten punaisiin ja keltaiseen lankaan.

4.Solmut solmitaan keskeltä ulos eli aina kaksi sisintä lankaa solmitaan toisiinsa ja sitten ulospäin. Ensimmäiset punaiset solmitaan siis ensin toisiinsa sitten punaiseen ja keltaiseen lankaan. Seuraavat punaiset solmitaan toisiinsa ja keltaiseen lankaan. Keltaiset solmitaan yhteen.

5.Sisimmät punaiset solmitaan ensin keltaiseen lankaan ja sitten toisiinsa.

6.Sama kuvio jatkuu kuin edellä. Seuraavat punaiset langat solmitaan keltaiseen ja punaiseen lankaan ja toisiinsa. Uloimmat keltaiset solmitaan keltaiseen ja punaisiin lankoihin ja toisiinsa. Sisimmät vihreät langat sidotaan keltaisiin ja punaisiin lankoihin, mutta EI toisiinsa ja saman tekevät myös toiset vihreät langat.

7.Solmimista jatketaan ulkoreunoilta. Ensin keltaiset tulevat sisään päin, mutta eivät ylitä vihreitä jne. Kunnes uloimmaksi jää keltainen lanka. Nyt ollaan käyty koko tuleva kierto läpi ja ollaan aloituspisteessä. Alla vielä muutama kuva jatkosta.

Makramee, solmeilu

Makramee on luultavasti 1200-luvulla arabien kehittämä käsityötekniikka. Arabit sitoivat tekstiilien ylimääräiset langat reunakoristeiksi (termi makramee tulee arabian kielisestä sanasta migramah, joka voi tarkoittaa reunakoristelua tai kirjottua huntua).

www.comofazer.com

Makramee eli solmeilu on sidontatekniikka, jossa solmuilla saadaan aikaan nyörejä, pintoja ja kuvioita. Perussolmuja ovat mm.tasosolmu, kaksoistasosolmu, silmusolmu ja kaksoissilmusolmu, joita yhdistelemällä saa aikaan jo paljon erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää solmeilua.

tasosolmu

kaksoistasosolmu

tasosolmua neljällä solmivalla langalla

kaksoistasosolmua neljällä solmivalla langalla

silmusolmu

kaksoissilmusolmu

silmusolmuja, suuntaan vaikutta aloitetaanko solmivan langan sitominen päältä vai alta sydänlankaa

Yleisimpiä tapoja käyttää solmeilua ovat korujen sitominen ja koristetekstiilit. Solmeilua voidaan hyödyntään kuitenkin monin tavoin ja sitä on helppo yhdistää myös muiden käsityötekniikoiden kanssa.

Itse olen käyttänyt solmeilutekniikkaa paljon korujen sidontaan, vöiden ja kitarahihnojen tekemiseen, avaimenperiin ja yhdistänyt sitä mm.nahan, luiden ja bambun kanssa tehden lamppuja ja koristeita laukkuihin. Alla muutama esimerkki makrameetöistäni.

kivien sidontaa

kaulakoruja

kaulakorun uudelleen muokkaus, kivien kiinnitys

rannekoruja

kitaranhihnoja

lamppuja

avaimenperiä