Puumuki - tekemällä oppii

Ohjeet puumukin työstöön perinteisiä puutyötekniikoita käyttäen.

Työkalut:
Saha, puukaira, puukko, veistopuukko, muutama erikokoinen taltta, puunuija, japanilainen saha, suuntaispiirrin, lyijykynä ja puristimia.

Veistettävä puu on tuoretta koivua ja pohjan liitoksessa käytetään hyväksi puun kuivumisprosessia. Pohjapuu työstetään jo kuivuneesta koivusta ja mukin runko tulee vuolla vielä märästä puusta.  Runkopuun on tarkoitus kutistua kuivuessaan ja tätä käytetään yhtenä työvaiheena. Pohja istutetaan paikalleen ennen kuivumista ja tiivistyy paikoilleen rungon kuivuessa.
Tällä tekniikalla voidaan mukista saada vedenpitävä.

Suunnitelma. 

Aluksi on hyvä hieman edes hahmoitella paperille minkä kokoista mukia ollaan haluamassa.

Aloituspala.
Osa koivun rungosta, jossa oksa kasvaa halutulla tavalla ja rungon ympärysmitta on lähellä toivottua mittaa.

 Tässä kohtaa kannattaa myös haluttu pohjapala valita ja aloittaa työstö, jotta sen kuivumisprosessi saadaan heti aluille. Pohjapala tulee vuolla niin että puun syyt tulevat vaakasuuntaan - tämä edesauttaa mukin vedenpitävyyttä käytössä. Työkaluna pohjan alkutyöstöön käytin japanin sahaa.

Puukairan käyttö.

Mukin runkoon tehdään läpi menevä reikä isoa puukairaa käyttäen.

Reijän työstöä jatketaan isolla taltalla ja puunuijalla. Työstäessä runko kannattaa kiinnittää puristimilla pöytään, jotta talttaaminen sujuu helpommin (ja turvallisemmin).

Runko ja pohja.

Pohjasta tein n.0,5cm paksuisen (kuvassa oleva pohja on vielä paksumpi, halkaisin kyseisen palan puoliksi, jotta sain varapalan ja pohjan paksuudesta tuli haluttu).

Suuntaispiirrin.

Piirtimellä saa helposti piirrettyä puuhun tulevan uran paikan, piirtimen jälki kannattaa kuitenkin vielä vahvistaa lyijykynällä ennen työstön aloitusta. 

Uraa työstin pikkutaltalla ja puukolla. Uraa tehtäessä on tärkeä ottaa huomioon puun kuivuminen, jos ura jää liian pieneksi on halkeamisriski suuri (tästä lisää myöhemmin) tai jos urasta tulee liian suuri on mukin vedenpitävyys epätodennäköistä. Toki pohjan koko vaikuttaa myös riskien toteutumiseen. Eli uran ja pohjan on oltava toisilleen täydelliset, jotta mukista saadaan vettäpitävä.

Pohjan istutus.

Pohjan tulisi napsahtaa paikoilleen uraan, mut ei liian tiukasti. 

Nyt on tärkeää, että pohjapala on jo valmiiksi kuivaa ja runkopala edelleen märkä (runkoa tulee säilyttää mielellään vesiastiassa tähän vaiheeseen asti). Tuleva kuivatus kannattaa tehdä hitaasti. Kuivumispaikkana on hyvä käyttää esimerkiksi muovikassia, jota ei kuitenkaan ole suljettu ilmatiiviiksi. 

Oppia koko ikä.

Minun pohjani ja rungon ura olivat toisilleen liikaa. Viikon kuivumisen jälkeen paine kävi kestämättömäksi ja runko halkesi. Halkeaminen ei kuitenkaan rikkonut mukia täysin, joten nyt toivonkin ettei halkeaminen jatku (3päivää halkeamisesta ja ainakaan vielä muki ei ole räjähtänyt enempää). Mukin käyttö tuleekin olemaan kynätelineenä tai kuivakukka vaasina - tai ainakin muistutuksena siitä kuinka aliarvioin kuivumisprosentin ja ensikerralla tiedän paremmin.

Näin kävi, koska pohjani oli liian suuri (ja urani olisi saanut olla syvempi). En luottanut kutistumiseen tarpeeksi.

Valmis työ.