Värttinä

Värttinä on kehräämiseen käytettävä työkalu, jonka käytön uskotaan alkaneen jo 3000vuotta ennen ajanlaskua. Värttinällä kehrätään kuituja (villaa, kasvikuituja jne.) langaksi kiertoliikkeen avulla. Jos värttinää pyöritetään myötäpäivään syntyy z-kierteistä lankaa, jos vastapäivään tulokseksi saadaan s-kierteistä lankaa. Kiertosuunta tulee tietää kun lankaa kerrataan esimerkiksi kaksi- tai kolmesäikeiseksi. 
Suoraan kuidusta saatu lanka on yksi säikeistä eli esilankaa, joka saadaan vahvemmaksi kehräämällä se yhteen toisen esilangan kanssa eli kertaamalla (näin syntyy kaksisäikeistä lankaa) .

Värttinä on yksinkertainen työkalu, joka on helppo valmistaa itse veistämällä se esimerkiksi tuoreesta koivusta. Alla tuleva veisto-ohje on turkkilaiseen värttinään, joka poikkeaa "perusvärttinästä" kehrän mallin takia. Turkkilaisessa värttinässä kehrä koostuu kahdesta osasta, jotka yhdistyvät varressa, kun taas perusvärttinässä kehräosa on yksiosainen, usein ympyrän muotoinen paino. Paino on joko varren alaosassa (alapainoinen värttinä) tai yläosassa (yläpainoinen värttinä), eri painoilla saadaan kehrättyä eri paksuuksia lankaa.

Muistiinpanoja värttinän veistosta. 

Rungon pituus 30cm (kehrä asettuu runkoon niin että yläpuolelle runko tulee n.20cm, alapuolelle n.10cm). Kehrän siivet ovat päästä päähän n.17cm ja yläpuolelle asettuvaan siipipuuhun veistetään lukkolovi, jotta se istuu tukevasti alempaan siipipuuhun. Myös varren ja kehrän tulee lukittua toisiinsa, jotta kehrääminen onnistuu.

Tuoretta puuta käsitellessä on hyvä antaa puun kuivua välillä ennen kuin työ viimeistellään, kuivuessa puu muuttaa hieman muotoaan ja esimerkiksi osien liitoskohdat saattaa joutua työstämään uudelleen kun kuivuminen on loppunut ja ohueksi ja suoraksi vuoltu tuorerunko sattaakin olla mutkalla.

Värttinä valmiina.

Vasemmalla osat erillään ja viimeistelyyn käytetty veistopuukko. Oikealla osat yhdistettynä.

Värttinällä siis kehrätään kuituja langaksi. 

Seuraavassa esimerkissä olen käyttänyt suomenlampaan villaa. Suomenlampaan villa poikkeaa esimerkiksi ahvenanmaanlampaan (saaristolampaan) villasta siten ettei sillä ole erillistä alus- ja päällysvillaa. Erittelemällä ahvenanmaanlampaan villasta päällysvilla ja alusvilla saadaan kahta eri käyttöihin soveltuvaa villaa. Päällysvilla on pidempi kuituista, vettä hylkivämpää ja vahvempaa, alusvilla lämpimämpää.

Kuvassa ylhäällä keskellä on raakavillaa jota ei ole käsitelty mitenkään kerimisen jälkeen. Sen alapuolella on karstat, joihin olen asettanut villatapuleita (villakiharoita). Tapulit kammataan karstoilla auki ja kuidut pyritään saamaan yksisuuntaisiksi.

Vasemmalla puolella karstattua raakavillaa.

Oikealla puolella värttinä.

Villaa voidaan työstää kehruukuntoon myös mm.villakammoilla, karstamyllyllä tai ihan pelkkiä sormia käyttämällä.

Kehrään värttinällä z-kierteistä lankaa (värttinä pyörii myötäpäivää).

Samalla kun värttinä pyörii ja minulla on karstattua villaa kädessä (älä purista villaa liikaa, muista hento ja hellä ote :)) vedän villasta kuituja ja päästän kuidut kiertymään. Kierrettä ei tule päästää liian pitkälle kuituihin jotka ovat kädessäsi vaan sormilla ohjaamalla kierre päästetään vain niin pitkälle että vain halutut ja venytetyt kuidut kiertyvät. Kun lankaa on saatu niin pitkälti ettei värttinä enää kykene pyörimään, tai villa kädestä on loppu, kerätään kehrätty villa värttinään. Turkkilaisessa värttinässä se saadaan pujoteltua kehrään, mutta perusvärttinässä se kieritettän vain rungon ympärille.

Täysi värttinä. 

Minun turkkilaiseen värttinääni mahtuu n.75metriä lankaa.

Lanka puretaan värttinästä vyyhdeille. 

Vyyhdit pestään kädenlämpöisessä vedessä, johon on lisätty _muutama_ tippa saippuaa (astianpesuaine toimii), näin villoista saadaan poistettua rasvaisuutta. Kuivuminen tulee suorittaa painojen avulla, jotta langan kierteisyys tasaantuu.

Nyt lanka on siis valmista esilankaa.