Pystykangaspuut - loimien luonti ja kutominen.

Pystykangaspuut (vaakakangaspuiden edeltäjä). 

Rakenteeltaan yksinkertaiset ja painoilla toimivat kangaspuut. Pystykangaspuista on olemassa erilaisia versioita (vrt. kolttasaamelaisten eteenpäin nojaavat (altakudottavat) kangaspuut).

Tässä päivityksessä kerron ohjeistuksen palttina sidoksella kudottuun kankaaseen eli hyvin yksinkertaisen sidoksen luomisen kangaspuihin (tarvitaan vain 1 niisinvarsi).

Loimien luominen lautanauha aloituksella:

Loimilankaa. Käytössä villalankaa (tex 180x3).

Ennen kangaspuille siirtymistä tulee päättää kuinka pitkät loimet halutaan luoda eli kuinka pitkä tulevasta työstä halutaan saada. Tulee myös päättää kuinka leveä valmiista työstä tehdään ja kuinka tiheästi loimien tulee kankaassa olla.

Seuraavat loimet on luotu niin, että 3 henkilöä saa tehtyä itselleen 1,5metriä pitkät (loimien pituuteen tulee lisätä 10%kutistumista + tutkat n.50cm = 6,45m loimet), 30cm leveät (loimia luotaessa kutistumisvara 2cm = 32cm leveä), 3,5lankaa/sentti tiheydellä (112 loimea) olevat huivit.

Kun päätökset tulevan työn mitoista on tehty on hyvä laskea loimilangan menekki:

loimilangan pituus METREINÄ

x loimilangan leveys SENTTIMETREINÄ

x tiheys SENTTIMETREINÄ

 x tex-luku (180) x 3

1000

Tarvitsemme siis noin 390g villalankaa, jotta voimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli lautanauha alotukseen, joka suoritetaan pystykangaspuita hyväksikäyttäen.

Tuleva loimilanka toimii kuteena lautanauhalle. Lautanauhalla aloittaminen helpottaa kankaan kutomisen aloitusta. Se vahvistaa reunan ja asettaa loimet hyvällä tiheydellä.

Samalla kun lautanauhaa kudotaan vedetään tuleva loimi oikeaan mittaansa. Tässä on hyvä käyttää hyödyksi kangaspuita ja mutkitella jokainen loimilanka oikeaan mittaansa (mutkittelureitti kannattaa merkitä mittalangalla).

Kun kaikki loimilangat on kudottu lautanauhaan ommellaan lautanauha aloitusvarpaan.

Aloitusvarpa nostettuna paikalleen ja loimilangat ryhmiin letitettynä roikkumassa.

Joka toinen loimi asetetaan jakopuun eteen ja joka toinen taakse. Takana olevat loimet jaetaan 11-12 langan ryhmiin (ensin jaoimme langat pienempiin ryhmiin, mutta vaihdoimme myöhemmin jakoa keventääksemme loimien jännitettä) ja sidotaan painot jokaiseen ryhmään ja sama tehdään myös edessä oleville loimille (takaa kannattaa aloittaa, käytännön vinkki).

Loimien alaosaan, lähelle jakopuuta, sekä eteen että taakse virkataa ketjusilmukka rivit, jotta loimien tiheys kyetään paremmin säilyttämään kudottaessa. Samanlaiset virkkaukset tehdään myös huivien vaihtuessa, jotta seuraava huivi on helpompi aloittaa oikean levyiseksi (korvaa lautanauha aloituksen).

Niisinvarteen kiinnitetään takaloimet niisimällä. Tähän sopii esimerkiksi kalastajanlanka hyvin. Takaloimet siis nostetaan kiinni niisinvarteen, jotta kun niisinvartta siirretään niisinvarren kannattajalla eteen tai taakse saadaan viriö muuttumaan.

Nyt loimet on luotu.

Kankaan kudonta:

Kudelankana käytän itse kehräämääni villalankaa. Pyrin pitämään kudelangan tiheyden samana kuin loimilangan. Tihentymä tulee helposti keskelle ja sivut jäävät harvemmiksi. On siis tärkeää pyrkiä kontrolloimaan myös loimilankoja. Myös leveys lähtee helposti kapenemaan mitä pidemmälle kutomisessa päästään. On siis hyvä seurata leveyttä kudottaessa ja kyetä kontrolloimaan sitäkin - tekemällä oppii.

Kangasta kudottaessa kudelanka vedetään viriöstä, jonka jälkeen viriö vaihdetaan niisinvartta siirtämällä. Kude lanka lyödään miekkan avulla paikalleen. Miekkalla siis lyödään kudetta eri viriöstä kuin mistä kude on laitettu.

Palttinaa kudottaessa viriö mahdollisuuksia on siis vain kaksi. Kude kulkee vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle viriöiden vaihtuessa.

Lautanauhalla päättely:

Lautanauhan loimilangat luodaan. Loin 60cm loimet, jotta 30cm leveän kankaan päädyt saisi pääteltyä. Loimilankana käytin järviruo'olla värjättyä Nalle-lankaa ja lautanauhamallina toimi Kaarinan muinaispuvun lautanauhamalli.

Laudat paikoilleen.

Käytän jälleen kankaan loimilankoja kudelankana lautanauhalle. Ensin kude tulee yhdestä viriöstä kankaasta pois päin ja seuraavasta viriöstä palaa kankaan päälle (ja seuraava kude menee samalla taas viriöstä kankaasta pois päin).

Valmis huivi. 

Viimeistelynä kostutin huivin ja asettelin sen kuivumaan styroksiin nuppineuloja apuna käyttäen. Kuivumisen jälkeen jälki muuttui tasaisemmaksi, muoto paremmaksi ja huivi pehmeämmäksi.